Honkanummi
Bruno 24.4.2010-20.8.2019
FI MVA EE MVA EE JMVA Majakkasaaren Joyful Brown Bather
Bruno oli Lunan (AnaneAraxiel) ja Rommin (Majakkasaaren Xtra Coffee) lapsi ja siis Eetun lapsenlapsi. Ulkomuodoltaan Bruno oli hyvin paljon äitinsä näköinen, mutta luonteeltaan huomattavasti rauhallisempi; näytti välillä ihan yhtä vakavamieliseltä ja harkitsevaiselta kuin Leevi pienenä. Luonnetta kuitenkin löytyi tarvittaessa. Bruno oppi uimaan jo noin 3 kk:n ikäisenä ja kuukautta myöhemmin uiskenteli yhtä innokkaasti kuin Luna-äippäkin. Taipparit Bruno suoritti 2014 ja oli Suomen ja Viron muotovalio ja Viron juniorivalio.
Brunon taipumuskoearvostelu:
Perniö 3.8.2014, Risto Aaltonen, NOU1 / Yleisvaikutelma: Vauhdikkaalla tyylillä työskentelevä koira, joka löytää riistat tehokkaasti. Käsittelee riistaa erittäin hyvin ja selvittää tänään kaikki tehtävät mallikkaasti.
Leevi 17.3.2008-18.5.2019
Majakkasaaren ZacharyBrown
Leevi oli Eetun (Majakkasaaren Bili) toisesta pentueesta Lillin (Majakkasaaren Willi Pähkinä) kanssa. Leevissä oli hyvin paljon isänsä näköä, ja peri myös isänsä hirmuisen työhalun, motivaation ja innon noutopuuhiin ja muuhunkin tekemiseen. Taipumuskokeen Leevi suoritti elokuussa 2009. Leevin kanssa harrasteltiin nomea ja vepeä. Leeviä käytettiin myös käytännön metsällä, ja Leevi olikin erinomainen linnustaja ja Jarkon paras passikaveri.
Leevin taipumuskoearvostelu:
Vehmaa, 16.8.2009, Ossi Kähärä, NOU1 / Sosiaalinen käyttäytyminen: Avoin koira. Uimahalu: Ui hyvin, rauhallinen veteenmeno. Hakuinto: Liikkuu alueella hyvällä vauhdilla löytäen riistat tehokkaasti. Noutohalu: Ottaa spontaanisti kaikki riistat. Nouto-ote: Pehmeä suu. Palauttaminen: Ohjaajalle käteen. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Itseluottamus ja aloitekyky: Nopea jäljestys ja kanin nouto. Yhteistyö: Hyvä++. Yleisvaikutelma: Erittäin miellyttävä koira, jolla hyvä työ- ja hakuinto. Ohjataan hillitysti. Osoittaa hyviä taipumuksia, ALO-valmis.
Luna 20.8.2007-9.5.2017
FI MVA EE MVA BY MVA EE JMVA AnaneAraxiel
Luna syntyi elokuussa 2007 ja oli Eetun ensimmäisestä pentueesta Pepin kanssa. Luna Neiti Näpsä alias Honkanummen Prinsessa, oli reipas ja tomera, temperamenttinen ja omapäinen, mutta samalla niin hellyydenkipeä ja lutunen. Luna oli monessa suhteessa aivan kuin isänsä; kaikessa aina yhtä innokkaasti mukana. Luna suoritti taipparit lokakuussa 2008 ja oli 3 maan muotovalio. Luna oli myös erinomainen uimari ja yhtä innostunut laiturilta hyppimisestä kuin Eetukin. Lunalla on yksi pentue Rommin (Majakkasaaren Xtra Coffee) kanssa, josta meille kotiin jäi Bruno.
Lunan taipumuskoearvostelu:
Mjösund 11.10.2008, Petri Tuominen, NOU1 / Käyttäytyy hyvin ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Menee reippaasti veteen ja ui mielellään. Hakuinto: Kattaa alueen ja hyvällä vauhdilla. Noutohalu: Tuo löytämänsä riistat. Alussa hieman miettii, mutta parantaa loppua kohti. Hyvät otteet riistoista. Hieman omii kania. Palauttaminen ohjaajalle eteen. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää jäljen ja tuo kanin ohjaajalle. Yleisvaikutelma: Koira suorittaa tänään tehtävät melko itsenäisesti.
Lumi 7.1.2008-28.12.2016
Pikestar's Light My Fire
Kullankeltainen Lumi-tyttö syntyi tammikuussa 2008 Pikestar'sin kennelissä. Lumi tuli meille Vantaalta kodinvaihtajana alkuvuonna 2015. Lumista ja Lunasta tuli heti parhaat kaverukset ja tytöistä olikin toisilleen paljon seuraa, varsinkin kun molemmat olivat kovia uimaan. Lumi sai viettää eläkepäiviänsä täällä maalla vapaudesta nauttien. Lumin kanssa käytiin mielenvirkistykseksi kesällä vepetreeneissä ja harrasteltiin noutohommia ihan omaksi iloksi. Lumi lähti vanhojen herrojen seuraan sateenkaarisilloille 28.12.2016.
Veeti 3.3.2006-26.6.2015
FI MVA EE MVA Pikestar's Ramazotti
Veeti oli aina hyväntuulinen veitikka, meidän perheen hauskuuttaja. Myös koiramaailmassa Veeti oli erittäin joviaali tyyppi ja tuli erinomaisesti toimeen muiden koirien, niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Veetin kanssa harrastettiin agilitya ja vepeä. Taipumuskoe suoritettiin 2009 ja vepen soveltuvuuskoe 2010. Veeti ehti kisaamaan vepessä voittajaluokassa, ja saavutti Suomen ja Viron muotovaliotittelit. Veeti jouduttiin päästämään tähdeksi taivaalle 26.6.2015.
Veetin taipumuskoearvostelu:
Antskog, 18.7.2009, Joni Höijer, NOU1 / Sosiaalinen käyttäytyminen: Vilkas. Uimahalu: Menee vauhdikkaasti veteen ja noutaa lokit. Hakuinto: Liikkuu alueella hyvällä vauhdilla löytäen riistat tehokkaasti. Noutohalu: Hyvä lokeilla, riittävä variksilla. Nouto-ote: Pehmeä. Palauttaminen: Palauttaa löytämänsä riistat ohjaajan luokse. Voisi olla suoraviivaisempi. Reagointi laukaukseen: Hieman kiihtynyt. Itseluottamus ja aloitekyky: Selvittää tehtävän nopeasti. Hyvä yhteistyö. Yleisvaikutelma: Hyvin kokeen vesi- ja hakutyön suorittanut koira, jolla pieniä puutteita palautusten kanssa. Selvittää itseluottamustehtävän helposti.
Eetu 2.6.2003 - 24.9.2014
C.I.B. FI MVA EE MVA LT MVA LV MVA RU MVA BY MVA BALT MVA, EE VMVA, EE VW-11
Majakkasaaren Bili
Tuloksia: Kansainvälinen, Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Baltian, Valko-Venäjän ja Venäjän muotovalio, Venäjän veteraanivalio, usea ROP, RYP2, CACIB, VACA, NOU1, VEPE ALO1
Eetu jalostustietokannassa, Eetun taipumuskoearvostelu ja luonnetestitulokset
Eetu oli erittäin vauhdikas koira, joka rakasti uimista ja kaikenlaista noutamista. Eetu oli koiristamme kuuliaisin ja miellyttämishaluisin, hyvin kiltti ja hellämielinen. Toisaalta hyvin itsetietoinen, kuten näyttelykehissäkin usein nähtiin – ilme kertoi, että katsokaa kaikki tänne, täällä menee se maailman kaunein... Lisäksi Eetu oli meidän koiralauman selkeä johtaja, joka hyvin tarkkaan valvoi muiden tekemisiä, ja jos touhu kävi liian rajuksi, oli 'Eetu-poliisi' heti paikalla erottamassa rähinäroopet toisistaan. Eetulla on kaksi pentuetta. Ensimmäinen Pepin (Mei Dan Smultron) kanssa. Tästä pentueesta meille jäi Luna. Ja toinen pentue Lillin (Majakkasaaren Willi Pähkinä) kanssa, josta syntyi meidän Leevi. Eetu lähti sateenkaarisilloille 24.9.2014.
Hemppa 31.7.1993 - 5.4.2007
Majik Homer Simpson
Kultainennoutaja, uros
isä: Guldklimpens Kaerlighetens Lille Du
emä: Majik Pavane
Hemppa eli Vanha Herra Kultainen oli aina se perheemme jääräpäisin jäsen. Komennot ja muut turhan päiväiset hössötykset menivät kuin kuuroille korville, mutta jos houkutus oli riittävän suuri, riitti pelkkä kuiskaus (tai jääkaapin oven narahdus). Eläkepäivillään Hemppa oli erittäin mukavuuden haluinen (jos makupaloja kerran jaellaan, niin ne voi tuoda suoraan suuhun, ettei tarvitse nousta sohvalta kesken päiväunien) ja rauhaa rakastava herrasmies. Tosin vielä vanhakin jaksoi, kuten kävi ilmi eräällä mökkireissullamme, kun Hemppa päätti vielä vanhoilla päivillään tsekata naapurin hemaisevan mimmin (12-vuotias Bernin paimenkoira Sulotar Sandra). Tämä karkureissu päättyi sillä seurauksella, että mökkinaapuri kiikutti meille myöhemmin aborttilaskun 165 euroa, eikä jostain syystä ollut kovinkaan tyytyväisen näköinen – toisin kuin vanha herra, joka palasi retkeltänsä melkoinen Hangon keksi -hymy naamallaan... Hemppa lähti pilven reunalle Onnin kaveriksi 5.4.2007.
Onni 11.5.1994 - 7.8.2003
Onni Tapani Hukkanen
Multirotuinen, uros
isä: Oskari (kultainennoutaja)
emä: Senni (monirotuinen - labradorin noutaja + gorgi, norjanharmaa hirvikoira + suomen ajokoira)
Onni oli kaikkien rakastama Suuri Persoona. Ihmisen paras Ystävä – isolla Y:llä. Luonteeltaan hellämielinen, kiltti ja rauhallinen nautiskelija – aina pää jonkun sylissä, josko saisi rapsutuksia. Mutta tarvittaessa löytyi kyllä luonnetta, ja etenkin omiansa Onni puolusti vaikka hampaat irvessä, jos tilanne niin vaati. Onni oli myös erittäin kekseliäs koira, joka osasi mm. avata ovet ja laatikot ja etsiä niistä tarvitsemansa, sekä piipahtaa naapurissa namupalalla ilman, että kotiväki edes huomasi hänen hiippailleen omalta pihalta vieraisille ja takaisin. Lisäksi Onni oli aivan äärimmäisen kaunis koira; ilmeisesti vanhempiensa kaikki hienot piirteet ja värit periytyivät juuri tähän koiraan: Sopusuhtainen ja niin kauniin raidallinen ajo-noutaja :) Kaikkien niin ihastuttavien piirteidensä lisäksi täytyy kyllä myöntää, että Onni sai myös eniten tuhoja aikaan kotosalla; siinä menivät niin nahkasohvat ja -saappaat kuin videokasetit ja cyproc-seinätkin, ja paljon, paljon muuta. Elämäni Koira; Ehdottomasti!
Onni nukkui pois hieman yli yhdeksän vuoden iässä, varhain aamulla 7.8.2003 mamman syliin kotona Vantaalla. Vaikean tulehdussairauden jälkeen sydän ei enää jaksanut.